Sportgastein |
gängiii. Dorfgasteinissa |
Dorfgastein |
![]() |
Alppien suosikkipeli oli noppapeli mayor |
![]() |
Vikassa supersundayafterskissä otettiin schiwasserit (4cl vodka, 4cl passoa, 1 pullo Smirnoff Ice) |
![]() |
Viimesen laskupäivän meiningit |
Olisko se nyt sitten vihdoinkin aika kirjoittaa yhteenveto viimeisistä päivistä ja ylipäätään koko matkasta näin kuukausi kotiinpaluun jälkeen? Kyllä.
Tokavikana viikkona Bad Gasteinissa saatiinkin viimeinen suuri dumppi, joka oli kyllä aika mieletön, reilu metri lunta suurin piirtein yhdessä vuorokaudessa. Käytiinkin sitten näissä viimeisissä hyvissä olosuhteissa pyörähtämässä kaikki Gasteinlaakson laskualueet läpi. Itse dumppipäivänä mentiin Graukogelille, ja se olikin Graukogelin hissin viimeinen aukiolopäivä. Lunta täynnä olevat rinteet ja sankka lumisade tekivät laskemisen hieman raskaaksi, mutta kyllä se oli sen arvoista. Joku jos Graukogelille eksyy niin hissin alapuolella on todella hyvä painella menemään putskulla tosi pitkä pätkä. Graukogel on myös siitä hyvä että siellä ei ole ikinä juuri ketään, ainut huono puoli on hissin hitaus. Tuli siinä istuessa ihan mieleen kotimäkeni Kolin kahdenistuttava tuolihissi.
Seuraavana päivänä sitten suunnattiin ihan Bad Gasteinin omalle Stubnerkogel-hissille ja siitä sitten vähitellen Angertalin ja Bad Hofgasteinin suuntaan. Erityisesti Angertaliin Stubnerkogelilta laskiessa on monia hauskoja metsäpätkiä missä lumesta sai nauttia yllin kyllin, eikä poispääsykään ole liian rankkaa. Oltiin hissien nousussa puoli yhdeksältä (ekaa kertaa koko aikana!!) ja laskettiin koko päivä, ei ihme että kotiin päästessä oli aivan puhki.
Samaisen viikon tiistaina meillä taisi olla meidän (mun ja Tarun) tokavikat teemapartyt Häggbloms-baarissa, nimittäin Skibum Awardsit. Homma näissä Awardseissa menee kuten gaaloissa yleensäkkin, on kategorioita joihin on laitettu ihmisiä ehdolle ja sitten yhdessä äänestetään kullekkin kategorialle voittaja (tässä tosin hieman normigaaloista poiketen). Skibum Awardseissa kategorioita oli mm. vuoden hiihtopummipoika, vuoden hiihtopummityttö, vuoden hiihtäjä, vuoden pari, vuoden juoppo, vuoden asunto, vuoden baari jne.. Ja meikäläinenhän oli laitettu ehdolle vuoden hiihtopummitytöksi! Kuten myös Taru, ja ruotsalainen ystävämme sanoikin että tämä taisi olla ainutkertaista Skibum Awardsien historiassa, että 2 suomalaista oli ehdolla yhdessä kategoriassa.. :D Ei kuitenkaan kumpikaan voitettu, mutta oli kyllä silti hiton hauskaa! Ainiin, ja meidän asuinpaikka eli Milchhof voitti vuoden hostin/asunnon tittelin! Sweeeet!
Jos nyt jatketaan vielä noista laskuhommista.. Seuraavana oli vuorona Sportgastein ja miltei koskemattomat puuterit sielläkin. Mentiin sinnekkin melkein hissien avaamiseen, ja huhhuh sitä näkyä. Koskematonta lunta joka puolella... dreams come true. Sportgasteinin puuttomasta ympäristöstä johtuen vuokrattiin täksi päiväksi avalanchekitit, jotta päästiin vetämään vähän pidempiäkin offareita mm. Gasteinlaakson ehdoton kuningasoffari, "The North" tai ruotsalaisittain "Norden". Kyseinenhän on niin sanotusti Kreuzkogelvuoren takaosa, eli lähdetään huipulta toiseen suuntaan kuin missä rinteet ovat. Hiihtopummien ja muidenkin puuterin perässä Gasteinille tulevien keskuudessa todella suosittu reitti, eikä suotta.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä oli sitten vuorossa Dorfgastein, jossa niinikään lunta vielä riitti. Jostain syystä Milchofiin muuttaessani kukaan ei oikein tuntunut tykkäävän Dorfgasteinista, eikä kukaan ollut siellä vissiin oikein käynytkään, mutta tätä ääneen ihmeteltyäni sain ruotsalaisetkin messiin ja Dorfissa vietettiin monta upeaa laskupäivää pitkin kautta, joihin lukeutui myös tämä viimeinen powday. Parhaimmat paikat löytää, kun lähtee laskemaan päähissin yläasemalta kohti Grossarltalia. Siinä näiden kahden ala-aseman välissä on "laakso" tai mikälie, jossa on 2 tuolihissiä. Näillä tuolihisseillä lähinnä noustiin ylös ja laskettiin sitten metsässä, jonne tehtiin oma hyppyrikin ja kaikkien siitä piti kuulemma hypätä, se oli sääntö, ja niin sitä sitten hypättiin. Onneksi oli pehmeää lunta alla!
Nämä neljä laskupäivää lukeutuivat parhaisiin koko kautena, mitä en olisi uskonut maaliskuun lopun olosuhteiden enää tarjoavan. Positiivinen yllätys se tottakai oli, ja tyytyväisiä saimme olla vielä viimeisten viikkojenkin laskuihin. Ihan loppua kohden mentäessä aurinko alkoi taas paistaa ja lumi alkoi sulaa ja mennä märemmäksi. Mutta ihan vihonviimeinenkin laskupäivä Sportgasteinissa lumen sohjoisuudesta huolimatta oli todellakin laskemisen arvoinen, kun sai vetää hienossa auringonpaisteessa upeiden tyyppien kanssa kauniitten vuorten ympäröimänä.
Kotimatka meillä alkoi Tarun kanssa 5.4. bussimatkalla Salzburgiin ja sieltä lentokoneella Helsinkiin. Samalla lennolla tuli STS Alppimatkojen oppaita, jotka olivat kanssani samalla opaskurssilla kauden alussa, oli todella mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Helsinki-Vantaan lentokentällä vietetyn yön jälkeen Taru jatkoi lentämällä Lappiin ja meikäläinen junalla kotikonnuille Pohjois-Karjalaan. Nyt sitten olen ollut Suomessa jo reilun kuukauden, ja pääsykokeisiin lukeminen on kovalla vauhdilla päällä. Välillä (tai no aika useinkin) mieli kuitenkin palaa Bad Gasteiniin ja elämäni tähän asti upeimpaan talveen. Jos vähänkin mietit kauden viettämistä Alpeilla, niin älä yhtään epäröi, mene ihmeessä! Itse en ole katunut hetkeäkään.